Tunnetteko kertomuksen Mariasta, joka kaatoi kalliin voiteen Jeesuksen jaloille ja pyyhki ne hiuksillaan? Marialla oli sisar, Martta, ja veli nimeltä Lasarus. He asuivat kaikki yhdessä Betaniassa. Lasarus oli vakavasti sairaana.
Sen kuullessaan Jeesus sanoi: »Lasarus paranee. Kun tämä ihme tapahtuu, ihmiset saavat nähdä, että se on Jumalan teko ja että minä olen Jumalan Poika.»
Jeesus ei kuitenkaan heti lähtenyt matkaan, vaikka Martta, Maria ja Lasarus olivat hänen rakkaita ystäviään. Vasta kahden päivän kuluttua hän sanoi oppilailleen: »Nyt lähdetään Juudeaan.»
Oppilaat vastustelivat: »Ei ole kulunut kuin muutama päivä siitä, kun juutalaisten johtomiehet yrittivät tappaa sinut Juudeassa. Joko nyt olet taas menossa sinne?»
Jeesus vastasi: »Onhan vuorokaudessa kaksitoista tuntia päivänvaloa, ja silloin näkee kulkea kompastumatta.
Oppilaat luulivat Jeesuksen tarkoittavan, että Lasarus nukkui jo rauhallisesti. »Sittenhän hän on paranemaan päin», he totesivat.
Teidän tähtenne olen iloinen, etten silloin ollut siellä, sillä tämä antaa teille uuden tilaisuuden uskoa minuun. Lähdetään nyt Lasaruksen luo.»
Tuomas, lisänimeltään Kaksonen, sanoi toisille oppilaille: »Mennään vain – ja kuollaan yhdessä opettajan kanssa!»
Kun matkalaiset tulivat perille, heille kerrottiin, että Lasarus oli jo neljä päivää ollut haudattuna.
Siihen Jeesus sanoi: »Minä herätän kuolleet ja annan ikuisen elämän. Jokainen, joka uskoo minuun, elää ikuisesti, vaikka hänen ruumiinsa kuoleekin.
»Kyllä, Herra», Martta sanoi, »Uskon, että olet Messias ja Jumalan Poika – se, jota kansamme on kauan odottanut.»
Martta palasi sitten Marian luo, veti hänet syrjään ja kuiskasi: »Hän on tullut ja haluaa puhua kanssasi.»
Kun huoneessa olijat, jotka olivat yrittäneet lohduttaa Mariaa, näkivät hänen lähtevän kiireesti johonkin, he otaksuivat hänen menevän Lasaruksen haudalle itkemään ja lähtivät hänen peräänsä.
Kun Maria tuli Jeesuksen luo, hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: »Herra, jos sinä olisit ollut täällä, veljeni olisi elossa.»
»He olivat hyvin läheisiä ystäviä», juutalaisten johtomiehet sanoivat. »Katsokaa, miten rakas Lasarus oli hänelle.»
Jotkut sanoivat: »Tämä mies antoi sokealle näön – miksei hän sitten pystynyt estämään Lasaruksen kuolemaa?»
Jeesus seisahtui liikuttuneena. He kävelivät sitten haudan luo. Se oli luola, jonka suulle oli vieritetty suuri kivi.
»Työntäkää kivi syrjään», Jeesus käski. Mutta kuolleen sisar Martta esteli: »Sieltä tulee kauhea haju, sillä hän on ollut kuolleena jo neljä päivää.»
Kivi vieritettiin syrjään. Sitten Jeesus katsoi ylöspäin ja sanoi: »Isä, kiitos siitä, että kuulet minua.
Tiedän, että kuulet minua aina, mutta sanoin tämän näiden ihmisten takia, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.»
Kuolleena ollut Lasarus tuli. Hänet oli kääritty hautausliinaan: jalat, kädet ja kasvotkin olivat kääreessä. Jeesus sanoi: »Päästäkää hänet noista käärinliinoista.»
Monet juutalaisten johtomiehet, jotka olivat tulleet Marian kanssa ja nähneet mitä tapahtui, uskoivat nyt lopultakin Jeesukseen.
Silloin ylipapit ja fariseukset kokosivat ylimmän tuomioistuimensa, suuren neuvoston, keskustelemaan tilanteesta. »Mitä me nyt teemme?» he kyselivät toinen toisiltaan. »Tämä mieshän aivan ilmeisesti tekee ihmeitä.
Jos hän saa rauhassa toimia, koko kansa juoksee pian hänen perässään. Ja silloin Rooman armeija tulee ja hävittää kansamme ja temppelimme.»
Tähän ylipappi Kaifaan puheenvuoroon sisältyi profetia: Jeesus ei kuolisi vain Israelin puolesta, vaan kaikkien Jumalan lasten puolesta, jotka ovat hajallaan ympäri maailmaa.
Sen vuoksi Jeesus lakkasi toimimasta julkisesti. Hän lähti autiomaan laidassa olevaan Efraim-nimiseen kylään, ja jäi sinne oppilaidensa kanssa.
Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä, ja Jerusalemiin tuli paljon väkeä maaseudulta jo useita päiviä ennen juhlien alkua saadakseen ajoissa valmistavat puhdistusmenonsa suoritetuksi.
Nämä ihmiset olisivat halunneet nähdä Jeesuksen, ja temppelissä kuiskailtiin: »Mitä arvelette – tuleeko hän pääsiäisjuhlille?»