Johannes12

Kuusi päivää ennen pääsiäisenvieton alkua Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui – mies, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.

Jeesuksen tulon kunniaksi jäljestettiin juhla-ateria. Martta tarjoili, ja Lasarus oli pöydässä Jeesuksen kanssa.

Maria otti silloin astian aitoa kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli sillä Jeesuksen jalat. Sitten hän kuivasi ne omiin hiuksiinsa. Voiteen tuoksu levisi koko taloon.

Juudas Iskariot, yksi oppilaista – se joka myöhemmin kavalsi Jeesuksen – sanoi:

»Tuo voidehan maksoi kokonaisen omaisuuden. Se olisi pitänyt myydä ja rahat antaa köyhille.»

Ei hän kuitenkaan köyhistä välittänyt, mutta yhteiset rahat olivat hänen hallussaan, ja hän oli ottanut niistä usein itselleen.

Jeesus vastasi: »Jättäkää Maria rauhaan. Näin tehdessään hän valmisti minua hautaan.

Teillä on aina mahdollisuus auttaa köyhiä, mutta minä en ole enää kauan teidän luonanne.»

Kun ihmiset kuulivat Jeesuksen tulleen, heitä tulvi suurin joukoin Betaniaan. He tulivat katsomaan Jeesusta ja myös Lasarusta, jonka hän oli herättänyt kuolleista.

Ylipapit päättivät, että myös Lasarus oli surmattava,

sillä hänen takiaanhan monet menivät sinne ja uskoivat, että Jeesus oli heidän Messiaansa.

Seuraavana päivänä kaupunkiin levisi tieto siitä, että Jeesus oli matkalla Jerusalemiin. Suuri joukko pääsiäisjuhlille tulleita ihmisiä meni palmunoksat kädessään Jeesusta vastaan. Väkijoukko huusi: »Eläköön kuningas! Kunnia Jumalan lähettiläälle! Kunnia Israelin kuninkaalle!»

Jeesus ratsasti kaupunkiin nuorella aasilla. Näin hän täytti Raamatun ennustuksen, jossa sanotaan:

»Älä pelkää kuningastasi, Israelin kansa, sillä minä tulen sinun luoksesi nöyränä, aasin varsan selässä.»

Jeesuksen oppilaat eivät vielä silloin tajunneet, että tämä oli ennustusten toteutumista. Vasta sitten kun Jeesus oli palannut taivaan kirkkauteen, he huomasivat, kuinka monet Raamatun ennustukset olivat toteutuneet aivan heidän silmiensä edessä.

Väkijoukossa oli sellaisia, jotka olivat itse nähneet, kuinka Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista ja olivat kertoneet siitä kaikille.

Monet menivätkin Jeesusta vastaan juuri sen vuoksi, että olivat kuulleet tästä valtavasta ihmeestä.

Silloin fariseukset sanoivat keskenään: »Me hävisimme – koko maailmahan juoksee hänen perässään.»

Muutamat kreikkalaiset, jotka olivat saapuneet Jerusalemiin pääsiäisjuhlille,

tulivat Beetsaidasta kotoisin olevan Filippuksen luo ja pyysivät: »Me haluaisimme puhua Jeesuksen kanssa.»

Filippus esitti asian Andreaalle, ja yhdessä he menivät kysymään Jeesukselta.

Jeesus vastasi, että nyt oli tullut se aika, jolloin hänen oli palattava kunniaansa taivaaseen.

»Minun käy kuin vehnänjyvän, kun se putoaa multaan. Ellen kuole, jään yksin kuin siemen, jota ei ole pantu maahan. Mutta minun kuolemani tähden syntyy paljon uutta elämää, kuin uusia jyviä.

Jos rakastatte vain tätä maanpäällistä elämää, ikään kuin se olisi ainoa, ette ole löytäneet todellista elämää. Todellinen elämä on ikuista – miksi siis takerrutte vain tähän maanpäälliseen?

Jos nämä kreikkalaiset haluavat päästä oppilaikseni, pyytäkää heitä tulemaan minun mukaani, sillä minun palvelijoideni on oltava siellä missä minäkin olen. Ja Isä kunnioittaa heitä, jos he seuraavat minua.

Sydämeni on tuskaa täynnä. Pyytäisinkö Isältä: ’Pelasta minut siitä mikä on edessä’? Mutta sen vuoksihan tulin maailmaan!

Isä, näytä valtasi!» Silloin taivaasta kuului ääni: »Minä olen sen jo tehnyt ja teen niin edelleenkin.»

Kun kansanjoukko kuuli äänen, jotkut luulivat sitä ukkoseksi ja toiset ajattelivat, että enkeli oli puhunut Jeesukselle.

Silloin Jeesus sanoi kansanjoukolle: »Ei tämä ääni kuulunut minun tähteni vaan teidän.

Maailman tuomitsemisen aika on tullut – se aika, jolloin tämän maailman ruhtinas, saatana , heitetään ulos.

Kun minut ylennetään ristille, vedän kaikki luokseni.» (

Hän sanoi tämän ilmoittaakseen, millä tavalla hän kuolisi.)

»Kuoletko sinä?» ihmiset kyselivät. »Me luulimme, ettei Messias kuole ollenkaan, vaan elää ikuisesti. Miksi sanot, että hänet ylennetään? Kuka hän sitten oikein on?»

Jeesus vastasi: »Minun valoni loistaa teille vielä hetkisen. Kulkekaa siinä valossa niin kauan kuin voitte. Menkää perille asti ennen kuin tulee pimeä, sillä silloin ette enää näe tietä.

Uskokaa minuun niin kauan kuin minä vielä olen keskellänne, että teistä tulisi Jumalan lapsia.»

Nämä sanat sanottuaan Jeesus vetäytyi syrjään ihmisjoukosta. Vaikka hän oli tehnyt paljon ihmeitä, suurin osa kansaa ei uskonut hänen olevan Messias.

Juuri niinhän profeetta Jesaja oli ennustanutkin: »Herra, kuka meitä uskoo? Kenelle Jumalan valtavat ihmeet riittävät todistukseksi?»

Eivät he voineet uskoa, sillä myös nämä Jesajan sanat pitivät paikkansa:

»Jumala on sokaissut heidän silmänsä ja kovettanut heidän sydämensä, niin etteivät he voi nähdä, eivät ymmärtää eivätkä tulla minun luokseni parannettaviksi.»

Tässä ennustuksessa Jesaja puhui Jeesuksesta, sillä hän oli saanut näyssä nähdä Messiaan kirkkauden.

Kuitenkin jopa monet juutalaisten johtomiehet uskoivat hänen olevan Messias, mutta eivät myöntäneet sitä, koska pelkäsivät, että fariseukset erottaisivat heidät synagogasta.

Heille oli ihmisten kiitos Jumalan kiitosta tärkeämpi.

Jeesus puhui kuuluvalla äänellä kansanjoukolle: »Jos uskotte minuun, uskotte silloin itse asiassa Jumalaan.

Nähdessänne minut näette minun lähettäjäni.

Minä olen tullut valoksi pimeään maailmaan, eikä kukaan, joka turvautuu minuun, enää kulje pimeässä.

En minä tuomitse sitä, joka kuulee sanani, mutta ei niitä tottele – minä olen tullut pelastamaan maailman enkä sitä tuomitsemaan.

Sillä, joka halveksii minua ja sanojani, on tuomiopäivänä toinen tuomitsija: puhumani totuus tuomitsee hänet.

En ole puhunut omiani, vaan sen, mitä Isä on minut valtuuttanut teille puhumaan.

Tiedän, että hänen sanomansa avaa ihmisille tien ikuiseen elämään, ja sen vuoksi puhun, mitä hän on käskenyt minun puhua.»