Näin oudon pedon nousevan merestä. Sillä oli seitsemän päätä, joihin oli kirjoitettu Jumalaa pilkkaavia nimiä, ja kymmenen sarvea, joissa oli kruunu.
Otus näytti leopardilta, mutta sillä oli karhun jalat ja leijonan kita. Lohikäärme antoi sille voimansa ja hallintavaltansa.
Yksi pedon päistä näytti pahasti vahingoittuneelta, mutta kuolettava haava parani. Koko maailma seurasi henkeään pidättäen ihmeellisen pedon liikkeitä.
Ihmiset jumaloivat lohikäärmettä, koska se oli antanut suuren vallan pedolle. He alkoivat palvoa itse petoakin. »Kukaan ei ole niin ihmeellinen kuin se! Kukaan ei pysty sitä voittamaan», sanottiin.
Lohikäärme antoi sille vallan taistella Jumalan omia vastaan, voittaa heidät ja hallita kaikkia maailman kansoja.
Koko ihmiskunta jumaloi petoa – lukuun ottamatta niitä, joiden nimet olivat olleet teurastetun Karitsan Elämän kirjassa maailman luomisesta asti.
Ne Jumalan lapset, joiden osana on joutua vankilaan, pidätetään ja viedään vankeuteen. Ne, joiden on kuoltava, surmataan. Mutta älkää menettäkö rohkeuttanne! Näissä koettelemuksissa käyvät ilmi teidän kärsivällisyytenne ja uskonne.
Sitten näin toisen pedon, mutta se nousi maasta. Sillä oli kaksi pientä sarvea kuin karitsalla mutta lohikäärmeen pelottava ääni.
Se vaatii koko maailmaa palvomaan sitä petoa, jonka kuolettava haava parantui, ja käyttää itse kaikkea sen valtaa.
Se pettää ihmisiä tempuillaan. Kun ensimmäinen peto on näkemässä, se tekee ihmeitään. Se käskee ihmisten tehdä kuvan pedosta, joka heräsi henkiin, vaikka olikin saanut yhteen päähänsä kuolettavan haavan.
Se saa jopa pedon kuvan liikkumaan ja puhumaan. Kuva ilmoittaa, että kaikki, jotka eivät kumarra sitä, tapetaan.
Peto vaatii, että jokaisen ihmisen – pienen ja suuren, rikkaan ja köyhän, orjan ja vapaan – on otettava merkki otsaansa tai oikeaan käteensä.
Ilman merkkiä ei kukaan saa työpaikkaa eikä edes voi ostaa mitään. Merkki on joko pedon nimi tai nimen lukuarvo.