Jeesus ja hänen oppilaansa lähestyivät Jerusalemia Beetfagen ja Betanian kautta, Öljymäeltä. Jeesus lähetti kaksi oppilastaan edeltä.
»Menkää tuohon kylään», hän sanoi heille, »ja kun tulette kylän laitaan, näette siellä kiinni sidotun aasinvarsan, jolla kukaan ei ole vielä ratsastanut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne.
Miehet löysivätkin varsan kujalta, missä se oli sidottuna erään talon seinustalle. Kun he olivat irrottamassa sitä,
He toivat varsan Jeesuksen luo. Oppilaat heittivät viittansa sen selkään, niin että Jeesus voisi ratsastaa sillä.
Monet kansanjoukostakin levittivät vaatteita tielle hänen eteensä, toiset taas heittivät tielle reheviä oksia, joita olivat katkaisseet puista.
Jeesus oli keskellä väkijoukkoa, ja kaikki hänen edellään ja jäljessään kulkevat huusivat: »Eläköön kuningas ! Kunnia hänelle, jonka Jumala on lähettänyt!
Menestys sille valtakunnalle, jonka hän tuo tullessaan, isämme Daavidin valtakunnalle! Auta meitä, sinä, joka olet taivaasta! »
Näin hän saapui Jerusalemiin ja meni temppeliin. Hän katseli tarkasti kaikkea ja lähti sitten – oli jo ilta – Betaniaan yhdessä kahdentoista oppilaansa kanssa.
Hän huomasi lähellään täydessä lehdessä olevan viikunapuun; niinpä hän meni katsomaan, löytyisikö siitä hedelmiäkin. Mutta siinä oli pelkkiä lehtiä, sillä vielä ei ollut hedelmien kypsymisen aika.
Silloin Jeesus sanoi puulle: »Sinä et koskaan enää kanna hedelmää!» Hänen oppilaansa kuulivat nämä sanat.
Kun he tulivat takaisin Jerusalemiin, Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa sieltä ulos ostajia ja myyjiä. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien telineet
Hän sanoi heille: »Raamatussa sanotaan: ’Minun temppelini on kaikkien kansojen rukoushuone’, mutta te olette tehneet siitä rosvoluolan.»
Kun ylipapit ja muut juutalaisten hengelliset johtomiehet kuulivat, mitä hän oli tehnyt, he alkoivat suunnitella, kuinka parhaiten saisivat raivatuksi hänet pois tieltään. He näet pelkäsivät mellakoita, koska ihmiset olivat niin innoissaan hänen opetuksestaan.
Kun he seuraavana aamuna kulkivat Jeesuksen kiroaman viikunapuun ohi, he näkivät sen kuihtuneen juuria myöten.
Silloin Pietari muisti, mitä Jeesus oli edellisenä päivänä sanonut puulle, ja hän huudahti: »Katso, opettaja, viikunapuu, jonka sinä kirosit, on kuihtunut!»
niin vakuutan teille, että te voisitte sanoa tälle Öljymäelle: ’Kohoa ylös ja putoa mereen’, ja se tottelisi. Teiltä ei vaadita muuta kuin että todella uskotte.
Mutta kun rukoilette, antakaa ensin anteeksi niille, joita vastaan kannatte kaunaa, niin myös teidän Isänne taivaassa antaa teille teidän syntinne anteeksi.»
Näihin aikoihin he olivat jälleen saapuneet Jerusalemiin. Jeesuksen kävellessä temppelialueen halki ylipapit ja muut juutalaisten kansanjohtajat tulivat hänen luokseen
Miehet neuvottelivat keskenään. »Jos vastaamme, että hän oli Jumalan lähettämä, silloin Jeesus sanoo: ’No, miksi hän ei sitten kelvannut teille?’
Mutta jos sanomme, ettei hän ollut Jumalan lähettämä, silloin syntyy mellakka.» Kansa näet uskoi lujasti, että Johannes oli profeetta.