»Kutsuttiin paljon vieraita. Kun kaikki oli valmista, kutsutuille lähetettiin viesti: ’Juhla alkaa!’ Mutta joka ainoa peruutti tulonsa.
Kuningas lähetti toiset viestinviejät ilmoittamaan: ’Tervetuloa häihin! Paistit ovat jo kypsymässä ja juhla voi kohta alkaa.’
Jotkut hyökkäsivät kutsujien kimppuun ja uhkailivat heitä häpeämättömästi, jopa tappoivatkin muutamia heistä.
Silloin kuningas suuttui. Hän lähetti sotilaita tekemään murhaajista lopun ja hävittämään heidän kaupunkinsa.
Sitten hän ilmoitti palvelijoilleen: ’Hääpäivällinen on valmis. Kutsumani vieraat eivät olleet kutsun arvoisia.
Palvelijat tekivät niin kuin kuningas käski. He toivat juhlasalin täyteen ihmisiä. Joukkoon mahtui sekä hyviä että pahoja.
Kun kuningas tuli tervehtimään vieraita, hän näki, että eräällä miehellä ei ollut juhlapukua, jollainen oli varattu kaikille vieraille?
’Hyvä ystävä, miten voit olla täällä tuollaisissa vaatteissa?’ hän ihmetteli. Mies ei osannut vastata.
Kuningas antoi palvelijoilleen käskyn: ’Sitokaa tämän miehen kädet ja jalat ja heittäkää hänet ulos pimeään, missä hän joutuu itkemään ja valittamaan.’
Fariseukset yrittivät keksiä, kuinka saisivat Jeesuksen puhumaan sellaista, mistä hänet voitaisiin pidättää.
He lähettivät asialle omia miehiään ja Herodeksen puolueen jäseniä. Nämä selittivät: »Opettaja, tiedämme, että olet rehellinen ja pidät kiinni totuudesta, maksoi mitä maksoi. Et pelkää tai suosi ketään.
Jeesus näki heidän lävitseen. »Voi teitä tekopyhiä», hän huokasi. »Ketä yritätte pettää kysymyksellänne?
»Keisarin», he vastasivat. »No hyvä, antakaa se keisarille, jos se on hänen, mutta antakaa myös Jumalalle kaikki, mikä kuuluu hänelle.»
Samana päivänä tulivat muutamat saddukeukset, jotka eivät uskoneet kuolemanjälkeiseen elämään, kysymään Jeesuksen mielipidettä:
»Mooses sanoi, että jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä on mentävä lesken kanssa naimisiin. Heidän lapsensa perivät kuolleen omaisuuden.
Eräässä tuntemassamme perheessä oli seitsemän poikaa. Vanhin solmi avioliiton ja kuoli lapsettomana. Seuraava poika meni sitten naimisiin lesken kanssa.
’Minä olen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.’ He elävät yhä, sillä Jumala ei ole kuolleiden Jumala.»
paitsi fariseuksiin. Kun he kuulivat, että hän oli vastauksillaan tukkinut saddukeusten suun, he keksivät taas itse uuden kysymyksen. Farisealainen laintuntija tuli tiedustelemaan Jeesukselta:
Se on ensimmäinen ja tärkein käsky. Toinen, yhtä tärkeä on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi yhtä paljon kuin itseäsi.’ Jos tottelette näitä käskyjä, noudatatte koko lakia.
»Miksi Daavid sitten sanoo häntä Pyhän Hengen innoittamana ’Herraksi’?» Jeesus kysyi. »Daavidhan kertoi: