Luukas17

Jeesus sanoi oppilailleen: »Kiusauksia on aina, mutta ihmisen, joka aiheuttaa kiusauksen, käy huonosti.

Parempi olisi heittää hänet myllynkivi kaulassa mereen kuin antaa hänen aiheuttaa vahinkoa näille pienille lapsille. Varoitan teitä! Mene puhumaan veljesi kanssa, jos hän tekee syntiä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.

Vaikka hän pahoittaisi mielesi seitsemän kertaa samana päivänä, anna hänelle anteeksi, jos hän joka kerta tulee katuvana luoksesi.»

Oppilaat tulivat eräänä päivänä pyytämään Herralta: »Selitä meille, miten saisimme lisää uskoa.»

Jeesus vastasi: »Jos teillä olisi sinapinsiemenenkään verran uskoa, voisitte käskeä tuota silkkiäispuuta heittäytymään juurineen mereen, ja se tapahtuisi.

Kun palvelija tulee kyntämästä tai hoitamasta lampaita, hän ei istu heti syömään, vaan valmistaa ensin ruuan isännälleen ja tarjoilee hänelle ennen kuin ottaa itse. Isäntä ei kiittele palvelijaa, koska tämä tekee vain sen, mikä hänelle kuuluu.

Ei teidänkään pidä odottaa kiitosta siitä, että tottelette minua. Olette vain tehneet velvollisuutenne!»

Matkalla Jerusalemiin he kulkivat Galilean ja Samarian välistä rajaa.

Eräässä kylässä alkoi kymmenen leprasairasta huutaa matkan päästä:

»Auta meitä, Jeesus!»

Jeesus katsoi heihin ja sanoi: »Menkää näyttämään papeille, että olette parantuneet.» Matkalla sairaat tulivat terveiksi.

Yksi heistä palasi Jeesuksen luo ja huusi riemuissaan: »Kiitos Jumalalle, minä olen terve!»

Hän heittäytyi Jeesuksen eteen kasvot maata vasten ja ylisti Jeesusta siitä, mitä tämä oli tehnyt. Mies oli halveksittu samarialainen.

Jeesus kysyi: »Eikö teitä ollut kymmenen? Mihin ne yhdeksän jäivät?

Tämä ulkomaalainenko vain palasi kiittämään Jumalaa?»

Jeesus sanoi miehelle: »Nouse ja mene. Uskosi on tehnyt sinut terveeksi.»

Fariseukset kyselivät Jeesukselta: »Milloin Jumalan valtakunta oikein saa alkunsa?» Jeesus vastasi: »Ei Jumalan valtakuntaa voi nähdä näillä silmillä.

On mahdotonta sanoa, että nyt se on alkanut tuolla- tai täälläpäin maata. Jumalan valtakunta on teidän sisimmässänne .»

Hän keskusteli oppilaidensa kanssa tästäkin myöhemmin. »Kerran vielä toivotte, että minä olisin kanssanne edes yhden päivän, mutta silloin en enää ole täällä.

Kuulette huhuja, että olen palannut ja olen siellä tai siellä. Älkää uskoko sellaisiin puheisiin älkääkä lähtekö etsimään minua.

Kun todella palaan, siinä ei ole mitään epäselvyyttä. Se näkyy yhtä selvästi kuin salaman leimahdus taivaalla.

Mutta sitä ennen minun on kärsittävä paljon. Koko tämä kansa kääntää minulle selkänsä», hän sanoi.

»Kun minä palaan, ihmiset välittävät Jumalasta yhtä vähän kuin Nooan aikana.

Silloin he söivät, joivat ja menivät naimisiin – aivan niin kuin tavallisesti, kunnes eräänä päivänä alkoi nousta tulva. Nooa meni arkkiin, mutta muut hukkuivat.

Maailma on minun palatessani samanlainen kuin Lootin aikana: ihmiset hoitivat jokapäiväisiä tehtäviään, söivät ja joivat, ostivat ja myivät, viljelivät maata ja rakensivat.

Sitten eräänä aamuna Loot lähti Sodomasta, ja taivaasta alkoi sataa tulta ja tulikiveä. Kaikki muut kuolivat.

Samanlaisia ihmiset ovat silloinkin, kun tulen takaisin.

Jos joku on sinä päivänä ulkona, hänen ei pidä palata sisään kotiinsa, eikä pellolta pidä tulla kaupunkiin –

muistattehan, miten Lootin vaimon kävi.

Jokainen, joka pitää kiinni elämästään, menettää sen, mutta joka luopuu elämästään, pelastaa sen.

Kaksi miestä nukkuu sinä yönä samassa huoneessa: toinen heistä otetaan, toinen jää.

Kaksi naista tekee yhdessä taloustöitä: toinen otetaan, toinen jää. Samoin käy pellolla työssä oleville miehille.»

Oppilaat kysyivät: »Missä ja milloin tämä kaikki tapahtuu?» Jeesus vastasi: »Korppikotkat kerääntyvät sinne, missä raato on.»