Saulus hyväksyi täysin Stefanuksen murhan. Sinä päivänä alkoi Jerusalemin seurakuntaa ravistella suuri vainon aalto, ja apostoleja lukuun ottamatta uskovat hajaantuivat pitkin Juudeaa ja Samariaa.
Saulus sen sijaan kulki ympäriinsä kuin raivopää tuhoten uskovia. Hän etsi heitä kodeistakin ja panetti vankilaan sekä miehiä että naisia.
Hän ajoi monista ihmisistä pahoja henkiä, ja ne huusivat joutuessaan lähtemään ihmisistä. Hän paransi myös halvaantuneita ja rampoja, niin että kaupungin asukkailla oli tosiaan aihetta riemuun.
Muuan Simon-niminen mies oli aikaisemmin harjoittanut kaupungissa noituutta useita vuosia. Hän piti itseään tärkeänä ja oli saanut tekemiensä ihmeiden vuoksi paljon vaikutusvaltaa. Itse asiassa samarialaiset olivat pitäneet häntä jumalallisena olentonakin .
Nyt he uskoivat Filippusta, joka kertoi Jumalan valtakunnasta ja sanoi, että Jeesus oli Messias. Monia miehiä ja naisia kastettiin.
Myös Simon uskoi ja sai kasteen. Hän seurasi Filippusta tiiviisti ja oli hämmästynyt tämän tekemistä ihmeistä.
Kun apostolit saivat Jerusalemiin tiedon, että samarialaiset olivat ottaneet Jumalan sanan vastaan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen Samariaan.
Kun Simon näki, miten Pyhä Henki tuli ihmisiin, hän tarjosi apostoleille rahaa ostaakseen samanlaisen voiman kuin näillä oli.
Hän pyysi: »Antakaa minullekin tuollainen voima, että ne, joiden päälle panen käteni, saavat Pyhän Hengen.»
Mutta Pietari vastasi: »Joudut rahoinesi kadotukseen, kun kuvittelet, että Jumalan lahjan voi ostaa!
Puhuttuaan Samariassa Jeesuksesta Pietari ja Johannes palasivat Jerusalemiin. Matkalla he pysähtyivät moniin Samarian kyliin julistamaan hyvää uutista.
Filippukselle kävi Jumalan enkeli sanomassa: »Mene Jerusalemista Gassaan johtavalle autiolle tielle puolenpäivän aikaan.»
Filippus totteli. Tiellä hän tapasi Etiopian kuningattaren hovin varainhoitajan. Tämä korkea virkamies oli ollut Jerusalemissa rukoilemassa
Filippus juoksi vaunujen luo ja kuuli, mitä mies luki. »Ymmärrätkö, mitä siinä sanotaan?» hän kysyi.
Mies vastasi: »En tietenkään, kun kukaan ei selitä minulle.» Hän pyysi Filippusta nousemaan vaunuihin ja istumaan viereensä.
Hovivirkamies luki juuri tätä kohtaa: »Hänet vietiin teurastajalle kuin lammas, ja niin kuin karitsa on hiljaa keritsijän edessä, ei hänkään avannut suutaan.
Häntä nöyryytettiin ja kohdeltiin vastoin oikeutta. Kukapa pystyisi kuvaamaan hänen aikalaistensa pahuutta? Hänen elämänsä ei saanut jatkua maan päällä.»
Filippus alkoi kertoa hänelle Jeesuksesta. Tämän Raamatun kohdan lisäksi hän otti esille monia muitakin.
Matkan jatkuessa he tulivat pienen lammen luo. »Etkö voisi kastaa minua tässä?» etiopialainen pyysi.
»Teen sen, jos uskot koko sydämestäsi», Filippus vastasi. Mies sanoi: »Uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.»
Kun he olivat nousseet rannalle, Jumalan Henki tarttui Filippukseen ja vei hänet muualle. Etiopialainen ei enää nähnyt häntä, mutta jatkoi iloisena matkaansa.