Apostolien Teot5

Myös eräs Ananias-niminen mies ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilansa.

Ananias toi apostoleille kuitenkin vain osan rahoista mutta sanoi, että siinä oli kaikki.

Pietari vastasi hänelle: »Ananias, saatana hallitsee nyt sydäntäsi. Valehtelit Pyhälle Hengelle kun sanoit, että tämä on koko hinta.

Olit vapaa myymään tilan, jos halusit, ja kaupan jälkeenkin rahat olivat yhä sinun ja sait tehdä niillä mitä halusit. Mutta miksi valehtelit? Et rikkonut meitä, vaan Jumalaa vastaan.»

Kuultuaan tämän Ananias kaatui kuolleena lattialle. Kaikki säikähtivät.

Nuoret miehet kantoivat pois hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet.

Kolme tuntia myöhemmin hänen vaimonsa Safiira tuli paikalle tietämättä tapahtuneesta.

Pietari kysyi häneltä: »Tämäkö on hinta, jonka saitte maatilastanne?» Hän vastasi myöntävästi.

Silloin Pietari sanoi: »Kuinka teille tuli mieleenkään ruveta tällä tavoin kiusaamaan Herran Henkeä? Ne, jotka hautasivat miehesi, ovat jo oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.»

Silloin Safiira kaatui kuolleena lattialle. Kun nuoret miehet näkivät hänet siinä sisään tullessaan, he veivät hänet ja hautasivat Ananiaan viereen.

Kauhu valtasi koko seurakunnan ja kaikki, jotka kuulivat tapahtuneesta.

Apostolit tekivät monia ihmeitä. He kokoontuivat säännöllisesti uskovien kanssa temppelialueelle Salomon pylväikköön.

Muut eivät uskaltaneet liittyä heihin, mutta kansa antoi heille suuren arvon.

Sekä miehiä että naisia liittyi joukoittain uskoviin.

Kaduille kannettiin sairaita vuoteilla ja paareilla; sairaat toivoivat, että edes Pietarin varjo osuisi johonkin heistä hänen kulkiessaan ohi.

Jerusalemin naapurikaupungeista tuotiin sairaita ja pahojen henkien valtaamia ihmisiä, ja kaikki paranivat.

Ylipappi sekä hänen kannattajansa, jotka kuuluivat saddukeusten puolueeseen, tulivat kateellisiksi.

He pidättivät apostolit ja sulkivat heidät vankilaan.

Yöllä Herran enkeli avasi kuitenkin vankilan portit ja opasti heidät ulos. Enkeli rohkaisi:

»Menkää temppeliin ja puhukaa uudesta elämästä!»

He menivät temppeliin jo aikaisin aamulla ja alkoivat heti puhua ihmisille. Vähän myöhemmin ylipappi tuli seurueineen temppeliin ja kutsui hallitusmiehet koolle suuren neuvoston istuntoon. Apostoleja lähdettiin hakemaan neuvoston eteen.

Mutta poliisit palasivat vankilasta tyhjin toimin ja kertoivat:

»Vankilan ovet olivat lukossa ja vartijat seisoivat ulkopuolella, mutta kun avasimme portit, sisällä ei ollutkaan ketään!»

Kun poliisipäällikkö ja ylipapit kuulivat tämän, he tulivat aivan neuvottomiksi. Mitä vielä tapahtuisi ja mihin tämä kaikki lopulta johtaisi?

Sitten joku tuli kertomaan, että vangitut miehet saarnasivat paraikaa temppelissä.

Poliisipäällikkö meni miehineen vangitsemaan heidät. Poliisit eivät käyttäneet väkivaltaa, sillä he pelkäsivät, että kansa kävisi heidän kimppuunsa. Vangit tuotiin neuvoston eteen.

Ylipappi huomautti: »Mehän kielsimme teitä enää puhumasta Jeesuksesta. Kuitenkin te olette levittäneet oppianne ympäri kaupunkia ja yritätte vierittää syyn sen miehen kuolemasta meidän niskoillemme.»

Pietari ja muut apostolit vastasivat: »Meidän on toteltava Jumalaa enemmän kuin ihmisiä.

Esi-isiemme Jumala on herättänyt kuolleista Jeesuksen, jonka te tapoitte ristiinnaulitsemalla.

Suunnattomalla voimallaan Jumala teki hänestä Kuninkaan ja Vapahtajan. Nyt israelilaisilla on mahdollisuus katua ja saada syntinsä anteeksi.

Me voimme osoittaa tämän kaiken todeksi, samoin Pyhä Henki, jonka Jumala antaa häntä totteleville.»

Tämä raivostutti johtomiehiä, ja he päättivät tappaa apostolit.

Mutta Gamaliel-niminen fariseusten puolueen jäsen, joka oli uskonnollisen lain erikoistuntija ja kansan arvostama mies, nousi puhumaan. Hän pyysi, että apostolit vietäisiin vähäksi aikaa salin ulkopuolelle.

Sitten hän sanoi muille neuvoston jäsenille: »Älkää tehkö mitään hätiköityä.

Muistatteko vielä Teudaan, joka joitakin aikoja sitten yritti väittää olevansa jokin suurmies? Nelisensataa ihmistä uskoi häntä, mutta hänet tapettiin ja hänen seuraajansa hajotettiin.

Siihen aikaan, kun suoritettiin henkikirjoitusta, houkutteli galilealainen Juudas ihmisiä kannattajikseen. Myös hän kuoli, ja häneen liittyneiden joukko hajotettiin.

Ehdotan, että jätätte nyt nämä miehet rauhaan. Jos he puhuvat omiaan, he eivät pääse pitkällekään.

Mutta jos heidän puheensa ja tekonsa ovat Jumalan vaikuttamia, niin te ette voi heitä pysäyttää, vaan huomaatte vielä sotivanne itse Jumalaa vastaan.»

Suuri neuvosto hyväksyi hänen ehdotuksensa. Apostolit pyydettiin sisään, heidät ruoskittiin ja heitä kiellettiin enää puhumasta Jeesuksesta, mutta sitten heidän annettiin mennä.

He poistuivat oikeussalista iloisina siitä, että Jumala oli pitänyt heitä kyllin arvokkaina kärsimään häpeää Jeesuksen nimen tähden.

He julistivat yhä joka päivä temppelissä ja kaupungilla , että Jeesus oli Messias.