Kun tilanne oli rauhoittunut, Paavali kutsui kristityt koolle, piti heille rohkaisevan puheen ja hyvästeli heidät. Hän oli lähdössä Kreikkaan.
Hän oli Kreikassa kolme kuukautta ja valmistautui purjehtimaan Syyriaan, mutta saikin kuulla juutalaisten punovan juonia häntä vastaan ja päätti lähteä ensin Makedoniaan.
Paavalin mukana matkusti monta miestä: berealainen Soopatros, Pyrrhoksen poika, tessalonikalaiset Aristarkus ja Sekundus, derbeläinen Gaius, Timoteus sekä Tykikus ja Trofimus, jotka nyt palasivat kotiinsa Vähään-Aasiaan.
Pääsiäisen jälkeen nousimme laivaan Filippissä, Pohjois-Kreikassa, ja olimme viisi päivää myöhemmin perillä Trooaassa, jonne jäimme viikoksi.
Kokoonnuimme sunnuntaina yhteiselle aterialle. Paavalin oli määrä lähteä seuraavana päivänä. Hän piti pitkän puheen, joka jatkui puoleen yöhön.
Kun Paavali puhui puhumistaan, ikkunalaudalla istunut Eutykus-niminen nuori poika nukahti ja putosi kolmannesta kerroksesta maahan. Hän kuoli heti.
Paavali meni pihalle ja kiersi kätensä pojan ympärille. »Olkaa rauhassa, pojalla ei ole mitään hätää», hän sanoi. Poika eli ja oli terve! Kaikki menivät riemuissaan takaisin sisään ja nauttivat ehtoollista. Sitten Paavali puhui vielä pitkään ja lähti vasta aamun sarastaessa jatkamaan matkaansa.
Paavali oli päättänyt, ettei tällä kertaa pysähtyisi Efesoon, sillä hänen teki mieli ehtiä helluntaiksi Jerusalemiin.
Mileton satamasta hän kuitenkin lähetti Efeson seurakunnan johtajille viestin, jossa hän pyysi näitä tulemaan luokseen.
Efesolaiset tulivat, ja Paavali puhui heille: »Tiedätte, että siitä asti, kun ensi kertaa tulin Vähään-Aasiaan,
olen nöyrästi halunnut tehdä Jumalan työtä. Joskus olen saanut tehdä sitä itkien, joskus olen joutunut suureen vaaraan, kun juutalaiset ovat suunnitelleet minun murhaamistani.
Kaikesta huolimatta olen jatkanut työtäni ja puhunut julkisesti ja kodeissanne siitä, minkä tiedän olevan totta.
Olen puhunut samasta asiasta sekä juutalaisille että pakanoille: meidän on Jeesukseen Kristukseen uskoen käännyttävä synnistä Jumalan tielle.
Nyt olen menossa Jerusalemiin. En tiedä, mikä minua siellä odottaa, mutta Pyhä Henki kuljettaa minua sinne vastustamattomasti
Elämäni ei kuitenkaan ole minkään arvoista, ellen käytä sitä Jeesuksen minulle antaman tehtävän suorittamiseen. Haluan viedä kaikkialle ilosanoman Jumalan suunnattomasta hyvyydestä ja rakkaudesta.
Tahtoisin sanoa suoraan, että tunnen täyttäneeni tehtävän, jonka sain, eikä kukaan joudu minun laiminlyöntieni tähden kadotukseen.
Pitäkää hyvää huolta itsestänne ja joukosta, jonka Pyhä Henki on antanut johdettavaksenne. Te olette vastuussa seurakunnasta, jonka hintana oli Jumalalle hänen oman Poikansa henki.
Omastakin joukostanne nousee sellaisia, jotka alkavat vääristellä totuutta ja haalia itselleen oppilaita.
Jätän teidät nyt Jumalan ja hänen lupaustensa varaan. Jumala kasvattaa uskoanne ja antaa teille ja muille lapsilleen perinnöksi ikuisen elämän.
Autoin köyhiäkin, että esimerkilläni muistuttaisin Jeesuksen sanoista ’Onnellisempaa on antaa kuin ottaa’.»