Paavali ja Silas menivät ensin Derbeen ja sieltä Lystraan, missä he tutustuivat Timoteukseen. Tämä oli nuori kristitty, jonka äiti oli Jeesukseen uskova juutalainen, mutta isä kreikkalainen.
ja Paavali ehdotti, että tämä lähtisi heidän mukaansa matkalle. Alueella asuvien juutalaisten takia Timoteus ympärileikattiin ennen matkaa; kaikkihan tiesivät, että hänen isänsä oli kreikkalainen.
He etenivät kaupungista toiseen ja kertoivat Jerusalemin kokouksessa tehdystä päätöksestä, joka koski pakanuudesta kääntyneitä kristittyjä.
Tämän jälkeen he kulkivat Fryygian ja Galatian läpi, sillä Pyhä Henki oli kieltänyt heitä menemästä nyt Vähään-Aasiaan.
Mysian rajamailla he päättivät suunnistaa pohjoiseen, Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei taaskaan antanut heidän mennä sinnepäin.
Tahdoimme päästä heti lähtemään, sillä tajusimme, että Jumala halusi lähettää meidät Makedoniaan levittämään hyvää uutista.
Lähdimme purjehtimaan Trooaasta, tulimme suoraan Samotrakeen ja sieltä seuraavana päivänä Neapolikseen.
Lopulta olimme Filippissä, Makedonian rajalla sijaitsevassa Rooman siirtokunnassa, ja jäimme sinne muutamaksi päiväksi.
Sapattina lähdimme kaupungista joen rantaan, jossa arvelimme olevan kokouspaikan. Muutamia naisia tulikin sinne, ja me opetimme heille Raamattua.
Eräs heistä oli tyatiralainen purppurakauppias Lyydia. Hän kunnioitti ennestäänkin Jumalaa, ja nyt Herra avasi hänen sydämensä ottamaan vastaan sen, mistä Paavali puhui.
Hänet kastettiin, samoin koko hänen talonväkensä. Hän sanoi meille: »Jos pidätte minua Jeesuksen oppilaana, tulkaa kotiini ja jääkää vieraikseni.» Hän suorastaan vaati meitä lähtemään mukaansa.
Kun eräänä päivänä olimme menossa kokouspaikalle rantaan, vastaamme tuli pahojen henkien vallassa oleva orjatyttö, joka osasi ennustaa. Tytön isäntä sai hänen avullaan paljon tuloja.
Tyttö alkoi kulkea perässämme ja huutaa: »Nämä miehet ovat Jumalan palvelijoita! He ilmoittavat teille, miten voitte pelastua.»
Tätä jatkui monta päivää. Lopulta Paavali kääntyi perin juurin kyllästyneenä ja sanoi tytössä olevalle hengelle: »Käsken sinua lähtemään hänestä Jeesuksen Kristuksen nimessä.» Tyttö vapautui heti.
Orjatytön omistajien oli nyt turha odottaa rikastuvansa hänen avullaan. He ottivat Paavalin ja Silaan kiinni ja raahasivat torille kaupungin johdon tuomittavaksi.
»Nämä juutalaiset saavat aikaan häiriötä kaupungissamme», he selittivät tuohtuneina. »He opettavat ihmisiä tekemään kaikkea sellaista, minkä Rooman laki kieltää.»
Kaupunkilaiset kääntyivät hetkessä Paavalia ja Silasta vastaan. Viranomaiset käskivät riisua heidät ja hakata perin pohjin.
Rajun pieksämisen jälkeen heidät teljettiin vankilaan. Vanginvartija vastasi omalla hengellään siitä, etteivät vangit karanneet.
Silloin tuli yhtäkkiä voimakas maanjäristys. Se sai koko vankilan perustukset järkkymään, ovet avautuivat ja vankien kahleet irtosivat.
Kun vanginvartija heräsi ja näki, että ovet olivat auki, hän luuli vankien karanneen ja aikoi tappaa heti itsensä.
Sitten vanginvartija kutsui vieraat aterialle. Hän oli hyvin iloissaan siitä, että hän ja koko talonväki olivat saaneet uskon Jumalaan.
Kaupungin johto lähetti seuraavana aamuna poliisit sanomaan vartijalle: »Päästä ne miehet menemään.»
Mutta Paavali sanoi: »Me olemme Rooman kansalaisia, ja kuitenkin meitä on ruoskittu julkisesti ilman oikeudenkäyntiä, ja sitten meidät on vielä teljetty vankilaan. Nyt meistä haluttaisiin päästä vähin äänin eroon. Ei, kyllä johtajat saavat itse tulla vapauttamaan meidät.»
Poliisit kertoivat johtomiehille, mitä Paavali oli sanonut. Nämä pelästyivät, kun kuulivat Paavalin ja Silaan olevan Rooman kansalaisia.