Haluaisin muistuttaa teitä siitä, mistä evankeliumissa todella on kysymys, sillä se on vieläkin sama hyvä uutinen, jonka aikoinaan kerroin teille. Otitte sen silloin mielellänne vastaan, ja uskonne perustuu yhä siihen.
Tämä hyvä uutinen pelastaa teidät. Pidättehän siitä edelleen kiinni sellaisena kuin sen teille julistin? Muuten kristityksi tulonne oli turha!
Ennen kaikkea välitin teille tiedon, joka oli kerrottu minulle itselleni: Kristus kuoli syntiemme tähden, niin kuin pyhissä kirjoituksissa on sanottu.
Hänet haudattiin ja kolmantena päivänä sen jälkeen hän heräsi kuolleista, kuten profeetat ovat ennustaneet.
Sen jälkeen yli viisisataa kristittyä miestä näki hänet samanaikaisesti – useimmat heistä ovat yhä elossa, mutta jotkut jo kuolleet.
Olen nimittäin arvottomin kaikista apostoleista eikä minua olisi pitänyt apostoliksi kutsuakaan, kun niin vainosin Jumalan seurakuntaa.
Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden tähden minusta tuli se mikä olen. Hänen armahduksensa ei ole mennyt hukkaan, sillä olen tehnyt työtä enemmän kuin muut apostolit – vaikka Jumala on kaiken tehnyt, en minä.
Tärkeää ei ole se, kuka meistä on eniten ahkeroinut; pääasia, että toimme teille hyvän uutisen Jeesuksesta ja te uskoitte sen.
Mutta kuulkaahan! Kun kerran uskoitte, mitä puhuimme Jeesuksen ylösnousemuksesta, miksi jotkut teistä väittävät, että kuolleet eivät ikinä herää?
Jos hän on edelleen kuollut, koko työmme on turhaa ja teidän uskonne Jumalaan on merkityksetöntä itsepetosta.
Me kaikki apostolit olemme silloin valehtelijoita, koska olemme väittäneet, että Jumala herätti Kristuksen kuolleista. Eihän se voi olla totta, jos kuolleet kerran eivät herää!
ja olette tyhmiä uskoessanne että Jumala pelastaa teidät – siinä tapauksessa ette suinkaan ole vapaita synneistänne.
Jos Kristus on antanut meille toivon vain tämän nykyisen elämän ajaksi, olemme kaikkein säälittävimpiä ihmisiä.
Tosiasiassa Kristus kuitenkin nousi kuolleista. Hän oli ensimmäinen niistä miljoonista kuolleista, jotka heräävät eloon.
Kuolema tuli maailmaan yhden ihmisen (Aadamin) teon vuoksi ja samaten heräämme eloon yhden ihmisen (Kristuksen) teon tähden.
Me kuolemme kaikki, koska me ihmiset olemme Aadamin sukua ja siis syntisiä. Mutta Kristuksen voiton tähden me saamme elää.
Tämä aikakausi loppuu, kun Kristus on voittanut kaikki viholliset ja antaa valtakunnan Isälleen, Jumalalle.
Kun Kristus vihdoin on voittanut kaikki vihollisensa, hän alistuu itsekin Isänsä valtaan. Silloin voiton antaja, Jumala, on ainoa hallitsija.
Jos kuolleet eivät herää eloon, mitä järkeä on kastaa ihmisiä kuolleiden puolesta? Miksi teette niin, ellette usko kuolleiden heräävän?
Olenhan minä joka päivä kasvokkain kuoleman kanssa. Tämä on yhtä totta kuin iloni siitä, että te opitte tuntemaan Jeesuksen yhä paremmin.
Mitä kannatti taistella efesolaisten miesten, noiden villipetojen, kanssa, jos kuolema on kaiken loppu. Jos kaikki päättyy kuolemaan, on parasta seurata eräiden ohjetta: »Syökäämme ja juokaamme, huomenna jo kuolemme!»
Älkää antako niiden, jotka tuolla tavoin ajattelevat, pettää itseänne. Jos kuuntelette heitä, alatte pian mukautua heidän elämäntapaansa.
Muistakaa vastuunne älkääkä enää tehkö syntiä. Teidän häpeäksenne minun on sanottava, että jotkut teistä eivät edes ole kristittyjä eivätkä ole koskaan todella tunteneet Jumalaa.
Tämä on turha kysymys! Näet vastauksen omasta pellostasi. Kun kylvät siemenen, ei siitä nouse tainta, ellei siemen ensin kuole.
Taimi on aivan eri näköinen kuin kylvämäsi siemen. Sinähän peitit multaan vain paljaan jyvän – vehnänjyvän tai jonkin muun siemenen.
Samoin kuin on erilaisia siemeniä ja kasveja, samoin myös elollisten olentojen ruumiit ovat erilaisia. Ihmiset, eläimet, linnut ja kalat ovat kaikki erilaisia, kukin lajinsa mukaan.
Taivaan enkeleillä on aivan erilainen ruumis kuin meillä. Sen kauneus ja kirkkaus on toista kuin meidän ruumiimme.
Auringon kirkkaus on erilainen kuin kuun ja tähtien. Eri tähdilläkin on erilainen valovoima ja kauneus.
Samalla tavoin meidän maanpäällinen ruumiimme, joka kerran kuolee ja maatuu, on erilainen kuin se, jonka saamme ylösnousemuksen tapahtuessa. Uusi ruumiimme ei kuole koskaan.
Nykyinen ruumiimme on meille taakaksi, sillä se sairastuu ja kuolee. Kun ylösnousemus tapahtuu, saamme ikuiseen elämään soveltuvan uuden ruumiin. Nyt olemme heikkoja kuolevaisia, silloin täynnä voimaa.
Tämä nykyinen ruumiimme kuolee, mutta uusi ruumis on yliluonnollinen, hengellinen. Jos kerran on olemassa tämä maanpäällinen ruumis, yhtä hyvin on olemassa taivaallinen ylösnousemusruumis.
Raamattu sanoo, että ensimmäisellä ihmisellä, Aadamilla, oli kuolevainen ihmisruumis, mutta Kristus on enemmän: hänestä tuli elämää antava henki.
Meillä on siis nyt tämä kerran kuoleva ruumis, ja myöhemmin Jumala antaa meille hengellisen, taivaallisen ruumiin.
Kaikilla ihmisillä on sellainen ruumis kuin Aadamilla, maasta tehty, mutta ne, jotka tulevat Kristuksen omiksi, saavat uuden, taivaallisen ruumiin.
Muistakaa, että nykyinen ruumiimme on lihaa ja verta eikä voi päästä Jumalan valtakuntaan. Tämä meidän katoavainen ruumiimme ei elä ikuisesti.
Se tapahtuu silmänräpäyksessä sitten, kun Jeesus palaa. Taivaasta kuuluu silloin merkkitorven kajahdus, ja kaikki kuolleet kristityt heräävät eloon ja heillä on uusi, kuolematon ruumis. Sitten mekin, jotka elämme, saamme samanlaisen ruumiin.
Maallisen, kuolevaisen ruumiimme on muututtava ikuiseksi ja katoamattomaksi taivaalliseksi ruumiiksi.
Kuolema, miten sinun käykään? Missä on valtasi meihin? Kuoleman kauhistavuus, jonka synti tuo, on poissa: laki, joka paljastaa syntimme, ei enää meitä tuomitse.